Esittely


Kukaan ei oikein tiedä, miten Rivenhallin tila oikeastaan sai alkunsa. Asukas asukkaan perään jätti oman kosketuksensa paikkaan, kun hiljalleen uusia rakennuksia pystytettiin ja metsää raivattiin yhä enemmän näiden tieltä. Ostaessani tilan, en oikein tiennyt mitä se edes yritti olla - epämääräisiä vajoja, navetanjämä, rapistunut asuinmökki, piha-alue joka ei ollut huolta nähnyt sitten kasvunsa ja mitä vielä. Ehkäpä se paikassa viehättikin - se ei ollut löytänyt identiteettiään ja se tarvitsi rutkasti työtä. Rutkasti.

Asuinmökin tultua jotenkuten asuttavaan kuntoon - alkoi hidas mutta varma muovaaminen. Turhat vajat ja työpaja purettiin, vanhasta navetasta remontointiin pienempi talli, kun taas isompi rakennettiin kokonaan uusiksi. Itse tontti oli iso, roimasti laiduntilaa niin niittynä kuin metsäversiona, joenvarsi uittamista varten ja maneesinpaikka - joka tosin uhrattiin ja tilalle laitettiin suuri kenttä siedettävän laatuisine valaistuksineen. Kyllähän me sateessa nyt herranenaika pärjäämme!


Uhrauksia ei kuitenkaan tarvinnut ympäristön puolella tehdä. Tilaa ympäröivät upeat, mäkiset maastot hiekkateineen. Pienen matkan päästä löytää syrjäisen uittorannan ja halukkaat löytävät tiensä myös naapuritilan raviradalle mainion lyhyessä ajassa. Liikennettä ei näillä nurkilla paljoa ole, mutta jos pienikin sellainen häiritsee - tarjoaa metsä myös lukemattomat polut joiden päämäärää tutkia. Takaisin tilalle ohjastaa puiden lomasta heijastuva, kirkkaankeltainen rakennus. Tämä on nykyinen oritallimme, jossa on juuri ja juuri tilaa kahdeksalle hevoselle. Karsinoiden lisäksi siellä ei oikein muuta ole - liian pieneksi kun sitä kuullaan haukkuvan. Pesupaikka on myöhemmin sentään remontoitu toimivaksi.


Päätallin, sen suuremman, ovat vallanneet leidit sekä käyttäytymään oppineet herrat - tutummin ruunat. Tallista löytyy 12 karsinan lisäksi tarpeelliset mukavuudet, pesuboxi, wc, tallitupa ja paikan todellinen helmi - aina yhtä luotettava vintti. Mikä siinä vintissä on erikoista? Se on juuri se pakopaikka, mitä rankan päivän jälkeen tarvitsee. Sieltä löydät fiksun mutta viihdyttävän kirjakokoelman, tietokoneen, pelikonsolit ja tietysti kasan musiikkia. Heitetään näiden keskelle muutama vanha, mutta edelleen erityisen mukava sohva, sekä kasa vilttejä - mitä muuta enää tarvisikaan? Vintistä on tullut Rivenhallin pyhäkkö, jossa vietetään niin halloweenin kauhukertomustuokiot, joulun kaakaonjuomissessiot ja mitkä tahansa muutkin kokoontumiset. Jos käveletkin tyhjään talliin, ei tarvitse kauaa ihmetellä missä luultavasti kaikki ovat.


Rivenhall ei ole paikka kaikkein järjestäytyneisimmille ja tiukkaa aikataulua pitäville. Tilalla aika tuntuu kulkevan omia polkujaan, eikä asioista koiteta huolehtia liikaa. Niin kauan kuin eläinten huolenpitoa ei laiminlyödä, voi muuten antaa asioiden kulkea omalla painollaan. Astu siis sisään portista joka on aivan liian ruostunut ja kirskuu ikävästi - pian saat tervehdyksen koiralaumalta jotka hyppivät aivan liian innokkaasti ja luultavasti kukaan ei sinua ole vastassa. Olemme luultavasti vintillä nokosilla. Tai eksyneet maastoon, niitä polkuja kun oikeasti on tuhottomasti.